Sähkömarkkina keskittyy – kuluttaja voittaa

Sähkömarkkinan keskittyminen on hyvä asia niin sähkön vähittäismyynti- ja sähköverkkoyhtiöille kuin kuluttajillekin: vähittäismyynnissä isojen yhtiöiden saamat skaalaedut laskevat painetta hinnoittelulle, ja verkkoyhtiöiden yhteistyöllä voidaan parantaa sähkön toimitusvarmuutta Suomen jokaiseen kolkkaan. Näistä hyötyvät eniten juuri suomalaiset. Vähittäismyyntimarkkinan keskittyminen onkin jo vauhdissa ja voimistuu, mutta sähköverkkoyhtiöiden yhteistyö on vielä vähäistä. Spring Advisor haastatteli aiheesta sähköverkkoyhtiöitä, ja keskusteluissa nousi esiin potentiaalisia yhteistyökohteita, joilla nähtiin olevan konkreettisia taloudellisia hyötyjä. Kysymys kuuluukin, miten nämä valjastetaan yhtiöitä ja etenkin kuluttajia hyödyttävään käyttöön.

Sähkönmyyntimarkkinassa myytävällä tuotteella on hankala erottautua, mikä johtaa voimakkaaseen hintakilpailuun kuluttajien houkuttelemiseksi. Kun katteet ovat matalat, yhtiöt tarvitsevat suuria myyntivolyymeja kustannuskilpailukykyä saadakseen, ja lopulta pienempien toimijoiden on yhdistyttävä selvitäkseen. Kolme isointa sähkönmyyjää (Fortum, Helen, Vattenfall) hallitsevat jo nyt 40-45 prosentin markkinaosuudella sähkön vähittäismarkkinaa ja tämän osuuden odotetaan kasvavan entisestään. Toimijoiden markkinaosuuksien kehitys kokoluokittain on esitetty kuvassa 1. Markkinan keskittyminen ja pienten yhtiöiden väheneminen on ollut odotettua hitaampaa, mutta konsolidaatio on voimistumassa. Viime vuosina monet kuntaomisteiset sähkönmyyntiyhtiöt ovat perustaneet useita yhteisyrityksiä, kuten Väreen, Oomin ja Lumme Energian. Pienten yhtiöiden yhdistyminen näkyy kuvassa 1 pienten yhtiöiden markkinaosuuden pienentymisenä vuoteen 2020 mennessä.

Markkinan keskittyminen jatkuu tulevaisuudessa lopulta jättäen jäljelle 3-5 isointa toimijaa jatkuvan hintakilpailun ajaessa pienemmät yhtiöt pois markkinalta. Samalla isotkaan yhteisyritykset eivät välttämättä tuota haluttua ja kestävää lopputulosta, koska vähemmistöomistajien rooli päätöksenteossa jää vähäiseksi ja riski-tuottosuhde sekä linkki omaan ydinliiketoimintaan heikoksi. Yhteisyritykset nähdään siis välivaiheena markkinan keskittymisessä.

Samanlaista kehitystä ei varsinaisesti ole nähtävissä sähköverkkoyhtiöiden osalta, mutta pienillä verkkoyhtiöillä on omat haasteensa myös tällä alalla. Pieniä verkkoyhtiöitä on myös lukumäärältään eniten, yli 60 % kaikista sähköverkkoyhtiöistä, joita on yhteensä noin 70 (77 vuonna 2019). Sähköverkot ovat pääosin kaupunkien ja kuntien omistamia, mutta myös muutama pääomasijoittajaomisteinen yhtiö löytyy. Kuvassa 2 on esitetty sähköverkkoyhtiöiden volyymit omistajatyypin mukaan jaoteltuna. Kaupunkiyhtiöillä tarkoitetaan kaupunkialueella toimivaa verkkoa, jonka keskimääräinen siirtovolyymi on tiiviistä kaupunkirakenteesta ja tiheästä asutuksesta johtuen tehokkaalla tasolla. Pienempien paikkakuntien yhtiöitä, ”haja-asutusalueen yhtiöt”, on hyvin runsaasti, ja suurin osa niistä on hyvin pieniä keskimääräisten siirtovolyymien jäädessä kolmasosaan suhteessa kaupunkiyhtiöihin.

Pääomasijoittajaomisteisista yhtiöistä Caruna ja Elenia ovat selvästi koko maan suurimmat yhtiöt siirtovolyymeiltään (siirtovolyymit: 7,4 ja 6,1 TWh). Ainoastaan kaupunkiyhtiö Helen on samassa vertailuluokassa (4,4 TWh). Yhtiöistä esimerkiksi Caruna on ilmoittanut, ettei sillä ole hinnankorotuspainetta. Myös kaupunkiyhtiöiden tilanne on haja-asutusalueen yhtiöitä parempi, sillä niiden keskimääräinen siirtovolyymi on huomattavasti suurempi. Pienemmät yhtiöt usein toimivat harvemmin asutuilla alueilla, jolloin sähkön käyttöpaikkoja per verkkokilometri on vähän, ja asiakaskohtainen verkon ylläpitämisen kustannus on suuri. Tämä lopulta näkyy asiakashinnoissa, mikä on havainnollistettu kuvassa 3.

Energiavirasto valvoo sähköverkon kuntoa ja sähkönjakelun laatua varmistaen yhtäläisen toimitusvarmuuden ja palvelutason ympäri Suomen. Virasto kuitenkin säätelee myös yhtiöiden tuottomahdollisuuksia ja hinnoittelua, ja määrää sallitun tuoton tietylle ajanjaksolle. Tiukka sääntely aiheuttaa ongelmia pienempien yhtiöiden toimintaan, sillä investointeja on tehtävä tietty määrä, vaikka tulopuolta rajoitetaan. Optimaalisen ja tasapuolisen regulaatiomallin luominen on kuitenkin vaikeaa yhtiöiden ollessa kooltaan ja kehitykseltään hyvin erilaisia, ja siksi ehdotammekin yhteistyötä ratkaisuna etenkin pienempien yhtiöiden tilanteeseen.  

Spring Advisor jututti sähköverkkoyhtiöitä aiheesta, ja yhtiöiden välinen yhteistyö nähtiin hyödyllisenä helpottamaan etenkin pienempien yhtiöiden taakkaa. Nykytilanteessa yhteistyö rajoittuu lähinnä naapuriyhtiöiden väliseen avunantoon verkon huoltotoimenpiteissä. Keskusteluissa esille nousseet uudet yhteistyökeinot olivat hankintojen yhdistäminen, kunnossapidon resurssien jakaminen laajemmin sekä innovaatioyhteistyö.

Verkkoyhtiöt ovat perinteisesti tehneet yhteistyötä naapuriyhtiöiden kanssa verkon kunnossapitoon liittyen. Kunnossapitohenkilöstön tarve vaihtelee suuresti painottuen myrskyjen ja voimakkaiden tuulien ajankohtiin, ja yhteistyön lisääminen etenkin maantieteellisesti laajemmalla alueella voisi auttaa akuutissa resurssitarpeessa, sillä samanaikaisen resurssitarpeen todennäköisyys on pienempi esimerkiksi Itä- ja Länsi-Suomen yhtiöiden välillä kuin naapurikuntien.

Toinen, ja haastateltujen verkkoyhtiöiden mielestä kiinnostavin yhteistyömuoto, on hankintojen yhdistäminen. Uskomme, että hankkimalla verkkokomponentteja yhteisesti isommissa määrissä pienet yhtiöt voivat saavuttaa määräalennuksien ja parempien ehtojen kautta kustannussäästöjä ja näin parantaa investointien kokonaiskannattavuutta. Hankintaosaamisten yhdistäminen johtaa myös hankintojen tehokkuuden ja itse osaamisen lisääntymiseen parhaiden käytäntöjen levitessä yhtiöstä toiseen.

Kolmas tunnistettu yhteistyömuoto on innovaatioyhteistyö, sillä etenkin pienemmillä yhtiöillä mahdollisuudet innovaatiotyöskentelyyn, tutkimukseen ja kehitykseen ovat rajalliset. Yhteistoiminta innovaatioiden ympärillä tarjoaa mahdollisuuden ajankohtaisen tiedon jakamiselle ja modernin sähköverkkotekniikan ja –ratkaisujen käytölle. Innovaatiotoiminnasta on hyötyä myös regulaation näkökulmasta valvontamallin innovaatiokannustimen kautta. Pienempienkin yhtiöiden kannattaa hyödyntää innovaatioyhteistyötä, jottei alan innovointi keskity pelkästään isojen yhtiöiden agendan mukaiseksi. Pienten sähköverkkoyhtiöiden yhteistyön toteuttamiseksi yhtiöiden tulee olla itse aktiivisia ja etsiä kumppaneita. Yhteistyöllä on saavutettavissa merkittäviä operatiivisia ja taloudellisia hyötyjä, jotka parantavat myös sähkönkuluttajien tasapuolista asemaa asuinpaikkakunnasta riippumatta.

Lähde: Energiavirasto, Spring-analyysi